Olen tehnyt elämäni aikana monenlaisia ihmissuhdetöitä opettajana ja psykologina. Samalla olen kuitenkin elätellyt mielessäni haaveita kirjoittamisesta. Mutta vasta kun rupesin saamaan iänmukaista kansalaispalkkaa ratkesin tosissani kynäilemään. Siitä alkoi se tavallinen kirjoittajakoulu, kässäreitten kierrättäminen kustantajalta toiselle. Niin opin sellaista nöyryyttä, jota ilman ei kaiketi voi kirjailijaksi tullakaan ja sellaista sitkeyttä, jonka avulla voi tuottaa omanlaistaan tekstiä lupia kyselemättä. Lempeämpää kirjoittamisen opetusta nautiskelin Oriveden opistossa muutamalla ytimekkäällä kokeneen kynämiehen kurssilla.
Ihmiset toiveineen, pelkoineen ja intohimoineen kiinnostavat minua. Kirjoittaessani käytän mielelläni naisnäkökulmaa. Perinteisen tystyttelyn, sovittelun ja alistumisen vastapainona naisen turhautuminen, pettymys ja raivo ovat mielestäni tutkimisen arvoisia. Niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa ja maanosissa. En toki kaihda miehen silmin kirjoittamistakaan. Muutenhan maailmani pian keikahtaisi.
Fantasia kiehtoo minua, sillä toiveet, unet, kuvitelmat, hallusinaatiot, uskomukset, uskonnot ja taide muovaavat vahvasti kuvaamme maailmasta. Ihmisen terveyden ja sairauden rajapinta on häilyvä ja luovuus ja hulluus päällekkäisiä, ainakin osittain. Niinsanottu totuus lienee lopulta vain näkökulmakysymys.
Joskus innoissani kirjoittelen naiiveja runoja.
